Kisailua kiireen keskellä

Tänään siis oman tallin kilpailuharjoitukset Miltsin kanssa. Luokkana helppo B:0.

Meiän rata oli oikeestaan melko fine ja ylitti kaikki odotukseni. Paljon tahtirikkoja ja keskilaukoissa pääsi tamma leviämään, mutta ei me ihan surkeita oltu, koska lopputuloksena 64% ja toinen sija. Ja näähän on ihan huikeet prosentit Miltsin kanssa (ei heppaa vähätellen vaan, koska omalla tavallaan vaikea ratsastettava ja jännittyy kisoissa entisestään). Nämä oli siis meidän kolmannet yhteiset kisat ja ehdottomasti paras rata tähän mennessä. Vielä tarvittaisiin enemmän moottoria ja rytmiä. Tuomarilta sain vielä kommenttia, että sain vaikean hevosen näyttämään helpolta. Siinä kohtaa tais hymy levitä korvien tasolle.

Tuntuma, kiitos.

Muuten onkin aika mennyt nyt kirjotuksien kanssa pinnistellä ja enään kaksi ainetta jäljellä. Lisäksi järkkäilin kisoja tekemällä lähtölistoja ja täyttämällä ratapapereita. On niin mukava kasata samaan aikaan tehtäväksi läjä sekalaisia juttuja.. Näin kisojen kannalta hävettää myöntää, etten ollut ratsastanut about viikkoon saatika ratsastanut rataa läpi (esimerkillistä). Keskiviikon jälkeen onneksi helpottaa ja pääsee taas ratsastamaankin.

Maastolenkiltä viikon takaa. Maija ja Ninja sekä minä ja Väiski.

Kauhtuneesta heviletistä ratsutukaksi. Vielä pitäisi vähän trimmata.

Tuuppailua

Torstai-ilta meni seuran hallituksen kokouksessa, joten ratsastin ryhmiksen eilen. Menin Miltsillä, koska osallistun sillä oman tallin kilpailuharjoituksiin viikon päästä. En kauhean usein mene Miltsillä, mutta valkkasin sen, koska se on melko haastava ratsastettava. Miltsi pitää saada ratsastettua rennoksi ja taivuteltua hyvin, että sen askellajeissa alkaa olla mitään tolkkua, ja rytmit pitää olla omassa kropassa just eikä melkein. 

Tamma eteni paremmin kuin normisti, mutta oli etenkin oikealle todella kankea. Taivuttelun ja avojen jälkeen alkoi kuitenkin tuntua paremmalta. Tehtiin keskilaukkajuttuja ja nostoja väistön/avon jälkeen. Keskilaukat on Miltsin kanssa todella vaikeita, koska pienikin pyllyn pyöräytys satulassa ja heppa on jo ristilaukassa. Tämän tarkkuuden takia olenkin tykästynyt Miltisiin ja voisin sillä enemmänkin koittaa koulua starttailla. Onhan se ikävää, kun radalla tulee tahtirikkoja, mutta vastaavasti oikeasta ratsastuksesta tulee hevoselta positiivista palautetta.

Siihen olin tyytyväinen, miten helposti onnistuivat väistöt ja avot. Heppa ei edes pahasti jämähtänyt niissä paikoilleen, kuten sillä usein on tapana. Onhan meillä toki vielä matkaa sopivan tuntuman ja peräänannon löytymiseen, mutta harjotus tekee mestarin.

Tästä näkyykin mukavasti virheitä mun asennossa: katse niskassa, huono ryhti ja ei kulmaa kyynärpäissä.

Videoa

Parin viikon takaiselta hyppäriltä muutama pätkä.

(Hyvä) yritys

Lauantaina siis piipahdettiin Essin kanssa Eholla hyppäämässä. Meni jopa huonommin kuin oletin. Heppana siis mun westernponi Tico, jolla en pahemmin hyppele, sillä Kää epäkunnossa. Kisoista ei oikeastaan enempää sanottavaa ole kuin, että 70cm kielto tokalle ja 80cm ekalle. Sinänsä melko taitavaa. Nojaa onpahan suunta ainakin vaan ylöspäin!

Torstain ryhmiksellä hypättiin ja menin Ticolla kisoja ajatellen. Tunti suju oikeastaan todella hyvin: paremmin en oo Ticolla koskaan hypännyt. Sain ponnistuksiin terävyyttä ja meininki oli sopivan go go. Hypättiin samaa tehtävää, jota Tanja ja Essi hyppäsivät valmennuksessa tiistaina: pituushalkaisijalla kavalettilinja ja pitkällä sivulla suhteutettu linja. Ratsastettiin niitä ristiin rastiin suorina ja vinoina linjoina. Ongelmaksi lähinnä jäi se, etten ainakaan vasemmalle saanut sisäjalkaa kunnolla läpi kaarteissa.

Ja tästä pääsenkin nyt siihen, kuinka tärkeää on, että valmentajat valmentautuvat itsekin. Hyvä valmentaja osaa ammentaa muiden teettämistä tehtävistä ideoita omiinsa, ja tarvittaessa viilata niitä valmennettaviensa tasolle sopivaksi.

Kevätterkkuja

Ei varmaan ole olemassa parempaa tapaa viettää lukulomaa kuin herätä aamutalliin. Viiden tunnin yöunet ja pystyin olemaan torkuttamatta. Ehdinpä sitten ratsastamaankin ihanaan kevätaurinkoon Gromilla. Ratsastin rennosti noin puoli tuntia hepan molempiin suuntiin rennoksi ja pyöreeksi. Laukassa varsinkin oli tosi hyvä ja ravissakin hyviä pätkiä. Molemmille tuli ihan hikikin, joten eiköhän se kesä sieltä pikkuhiljaa taas ilmaannu.

On taas päällänsä hirmunen ratsastusmotivaatio. Tekis mieli kokeilla kaikennäköisiä kivoja tehtäviä ihan maneesissakin. Elikkä huomista ryhmätuntia odotan enemmän kuin innolla.

Peruutustutkassa ongelmia

Tänään jälleen ihana kevätpäivä, mikä tuoksui myös meidän maneesissa. Semmonen kevätauringon lämmittämän maneesinpohjan haju mmm.. Ratsastin Ticon lyhyesti westernikamoilla ja katselin läpi peruutuksia. Laukat oli tosi jees, jogi ihan ok ja pysähdykset normit. Peruutukset sitten olikin jotain ihan muuta... Meidän pitäisi löytää rauhallisuutta ja harkintaa tekemiseen + ponin pitäisi odottaa pyyntöjä eikä sooloilla. Niinpä siis tuli käytettyä L-puomikujaa enemmänkin pitkospuina. Tää on taas niitä juttuja et treeniä, treeniä ja lisää treeniä, pakko sen on joskus alkaa sujua!

Koitin myös pohtia mihin seikkoihin meidän menossa pitäisi keskittyä:

• peruutuksiin rauhallisuutta
• muodon säilyminen pysähdyttäessä
• terävyyttä siirtymisiin (erityisesti alaspäin)

Tallieväs

Illalla ajettiin Idan kanssa Renkoon katsomaan Essin ja Tanjan valmennusta. Autettiin laittamaan hepat kuntoon ja kuvailtiin. Sain paljon hyviä vinkkejä omaankin ratsastukseen, kun kuuntelin, mitä muille sanottiin.

Hyppäri

Eilen hypättiin pitkästä aikaa kaksari Essin kanssa. Heppoina Kääpiö ja Ninja (kuten aina). Suunnitelma oli siis saada sujuvaa rataharjoitusta, ja rakennettiin maneesiin suhteutettu 14m välillä, sarja  6.5m välillä ja tasaokseri vesimatolla.

Aloiteltiin kavaletilla; ympyrällä ja lävistäjällä. Paikat oli vähän hakusessa, mutta alkoivat löytyä kun muisti itse ratsastaa. Lävistäjällä vaihdot kavaletin päällä onnistuivat hyvin. Kää oli vähän epäluuloisen olonen jo alkukäynneissä, mutta sarja ja okseri sujuivat ihan ok, tai siis yli mentiin vaikka vähän jännitti. Suhteutetulla meillä oli kumminkin laine ja sen kanssa tähtipuomit, mikä ei ollut ponin mielestä ollenkaan mukava juttu.. Siihen vedettiin liinat kiinni ihan tosissaan ja moneen kertaan, tuntui ihan paluulta alkuajoille, kun aloin Käällä hypätä (kielteli maapuomeille yms.) Laskettiin sitten sitä ja mentiin yli, minkä jälkeen hyppäsi isompanakin ihan ilosesti. Seuraava ongelma olikin sitten laukan säädeltävyys. Suhteutettu olisi pitänyt tulla neljällä laukalla, mutta tultiin kerta kerran jälkeen kolmella.

Sitten alko heppa hyytyä. Muuttui ihan veteläksi jne. Alko tulemaan suhteutettua neljällä, koska en enään saanut laukkaa eteenpäin. Lopettipa se jossain vaiheessa liikkumisenkin.. Sen jälkeen sitten otettiin pari hyppyä ja that's it. Epäiltiin väsymyksen johtuvan siitä, ettei hepat ole saaneet kauraa nyt viikkoon ja Kää on ollut lisäksi pihatossa yöt. Olin suunnitellut hyppääväni Eholla 70 ja 80cm, mutta ajateltiin, että parempi hyppää vain 70, kun oli nyt tommonen. Vähän arveluttaa, millainen on ponin suhtautuminen Ehon koristeellisiin esteisiin, mutta one way to find out.

Niitattiin ihan tosissaan epäilyttävälle tähtiesteelle.

Lopulta kiivettiin hirvityksen yli.

Vaikka tunnista jäi vähän paha maku suuhun, olen tyytyväinen siihen, miten vaivatonta ysikympin ylittäminen tuntui Käälle olevan (alin kuva). Täytyy vaan löytää sitä energiaa ja rutiinia takaisin.

Videot kisoista!

Tossa siis Alaspäästä vielä videot radoista. Tyylikäs lopetus 80cm :)

Tunteja

Kävin eilen tallilla kahteenkin otteeseen. Ensin päivällä westernyksärillä ja illalla kouluryhmiksellä.

Päivällä siis reenailtiin trailjuttuja Ticon kanssa. Sinäänsä huolestuttavaa, että eletään jo helmikuuta ja tää oli vuoden eka reeni.. No anyway. ratsastettiin kohotettuja käyntipuomeja, laatikoita, laukkapuomeja, peruutusta ja kulmia jogissa. Ponin meni vähän pasmat sekasin, kun joutui pitkästä aikaa keskittymään peruutuksiin ja odottamaan apuja. Rauhottui kumminkin aika hyvin, mikä on positiivista. Laukkapuomit meillä sujuu yleensäkkin hyvin, sillä Tico on entinen esteponi ja katsoo itse paikat (meiän vahvuus!) Tästä on hyvä lähteä jatkamaan reenailua, meiän heikoin kohta on noi peruutukset, joten sovittiin Tanjan kanssa, että ratsastan ponilla vähintää kerran viikossa itsenäisesti niitä. Siis sellaisia tehtäviä, joissa peruutetaan esim L:n muotoinen puomikuja.

Eli tommosta rataa mentiin; eka pätkissä ja sitten kokonaan. Noiden värien piti tehdä tosta todella selkee, mutta vähän huonolta näyttää.. Ja tosiaan toi on about siinä suhteessa tossa taustallaa, miten oli maneesissa, joten aika pieneen tilaan sai mahdutettua paljon näperrettävää. Eli siis eka alkaa käynnissä ja noi nuolet tarkottaa käännöksiä boxeissa. Ja tossa jogissa, jonka oon kuvaan kirjottanu ylläri ylläri raviksi, ensin kulmien yli ja sitten puomien yli aika tiukalla käännöksellä (boxeista puomin päädyt ylimääräsinä siis tossa, viiva ei ihan kohtaa).

Sitten illalla ratsastin pitkästä pitkästä aikaa Bellalla. Varmaan viimeksi 2009 ollut sen selässä, joten aika erikoista oli. Pelkäsin aluksi että herkkä tamma menee rikki jos pyydän, mutta Tanja sai onneksi taottua mun päähän, että vaikka heppa onkin herkkä niin täytyy reagoida. Loppua kohti askellajeista alaspäin siirtymiset paranivat, smaoin ravi. Tehtiin sulkutaivutusta käynnissä (muut myös ravissa), mutta koska Bella on vempula, jossa on liian monta liikkuvaa osaa, pysyttiin me suosiolla käynnissä ja käytiin välillä askeleen ajan jopa oikeassa asennossa. Laukassa uralta sisäänpäin siirtymiset sen sijaan oli sujuvia.

Lisäksi käytiin myös mutsin kanssa Ypäjällä Ratsuriihessä etsimässä uusia kisahousuja, koska vanhoissa alkaa saumat vetää viimesiään. Ostin sitten monia kokeiltuani Pikeurin Candelat. Tuntu vähän oudolta pitkästä aikaa korkee vyötärö ratsastushousuissa, mutta istu heti sata kertaa paremmin kuin muut. Ja illalla odotti sohvalla myös se loimi, jonka tilasin kisakäyttöä varten. Molemmat pääsee testaukseen ensi viikolla, kun lähdetään Eholle hyppäämään.

Alaspää 17.2.2013

Sunnuntain kisareissusta selvittiin ihan näppärästi! Hyppäsin siis Alaspäässä Purtsilla 50-60cm ja 80cm luokat. Yhdistelmän ajo jännitti aluks aika paljonkin, mutta matka oli lähinnä suoraa köröttelyä 10-tiellä ja kaverit sano et suju kivasti, jesjes.

Pappaheppa oli aikas innoissaan kisapaikalla, ja purettiin suurimpia virtoja pienellä juoksutuksella. Selästä heppa oli kumminkin ihan asiallinen ja samoin verkassa. Pikkuluokka meni tosi kivasti: ajasta olisi saanut viilattua jonkin verran pois, jos ois ratsastanut järkevämpiä teitä ja saanut oikeat laukat kaarteisiin. Oltiin kuitenkin 8/34 ja sijoituttiin, mukavasti meiän tallin ratsukot peräkkäin (Essi ja Ninja 7/34).

80cm ei sitte sujunukkaa aivan niin hyvin. Tai siis ottaen huomioon, etten ollut koskaan Purtsilla hypännyt noin isoja niin ihan kivasti joo. Kiellettiin pihalle. Eka kielto otettiin kolmannelle esteelle, jonka alla oli erittäin epäilyttävä valkoinen aita, ja toinen viimeiselle okserille, jossa ei ollut mitään ihmeellistä. Molemmissa olisi vaan itse pitänyt olla skarpinpana jalat kiinni jne. Tolla viimesellä taisin olla jo ite tavallaan luovuttanu ja ajattelin, että "viimeinen este ja sitten pois". Kannattais vissiinkin ratsastaa loppuun asti. No siitä vissiin oppii kun löytää itsensä istumasta suomenhepan kaulalta viimeisellä esteellä.

Mutta ihan kiva avaus kisakaudelle. Saatiinhan me Essin kanssa molemmat jo vuoden ekat ruusukkeetkin.

Tänään eksyin tallille koulussa käytyäni. Piti käydä vaan tipauttamassa traikun paperit, jotka oli jäänyt mun vetoautoon, mutta päädyinkin sitten hankirallittamaan Väiskin kanssa. Autosta löytyy onneks aina kengät ja farkuilla on westernkamoilla ihan hyvä ratsastaa. Takin sain Tanjalta lainaan, joten ei muuta kun hepalle kamat niskaan ja kentälle. Väpä on viimeaikoina vaikuttanut vähän haluttomalta liikkumaan jne, tänään kumminkin ois jo käynneissä lähtenyt laukkaamaan. Liikuttiin isolla vaihteella eteen alas ravissa ja käynnissä. Mulla oli hauskaa ja niin tais olla hepallakin!

Boing boing.

Eilen ratsastin päivällä yhtä heppaa, jota ostajat tuli katsomaan ja sen jälkeen oli tän meiän valmennuspiiriporukan ensimmäinen ratsastussessio tms. Ratsastettiin siis kahdessa ryhmässä (kolme ja kolme) kavaletteja ja pikkusii hyppyjä. Tavotteena oli tarkkailla rytmiä ja ratsastaa asetukset + taivutukset väleissä.

Menin tän päivän kisoja ajatellen Purtsilla. Meni ihan näppärästi, heppa oli vaan hieman innoissaan hyppimisestä ja pidätteiden läpi vieminen oli semi hankalaa. Lopputulokseen olin kuitenkin melko tyytyväinen. Verkkailtiin ratsastamalla pieniä voltteja ravissa ja laukassa (laukassa puomin yli). Olin aluksi, että iik miten näitä suokkeja käännetään, mutta hiffasin, että kääntyyhän ne siinä missä muutkin... Jatkettiin myöhemminkin puomin kanssa pääty-ympyrällä ja hypättiin ristikkoa maapuomin kanssa. Ponilla alko kaasu hirttää kun siirryttiin hyppäämään kavalettisuhteutettua, mutta löydettiin siihen lopulta haluttu neljä laukkaa. Lopuksi pieni jumppasarja suju tosi hyvin!

Alemmasta kuvasta näkyy myös tallin upouudet kavaletit. Aika makeet!

Loppu ilta laitettiin sitten kisakamoja kasaan tälle päivälle ja tehtiin iltatallia. Trimmattiin Idan kanssa puten jalkakarvojakin hieman, että suojat erottuis jaloista. Kisapäivästä kirjoitan myöhemmin, kunhan saan kuvia.

Suunnitelmamuutos!

Nyt on sunnuntain heppaongelmaan ratkaisu: menenkin kisoihin Purtsilla, suokilla jolla olen hypännyt tasan kerran. Saanpahan kumminkin arvokasta kisakokemusta ja pääsee meidän vanha pappa vähä näkemään maailmaa pitkästä aikaa.

Vara-Purje eli Purtsi on nuorempana kisannut enemmänkin, mutta se kärsii nykyään headshaking syndroomasta, joten kesäkaudella se on poissa aktiivikäytöstä (pystyy maastoilemaan). Talvella ei ongelmia, joten tämmösiä alkukauden hallikisoja pystyy kisaamaan.

Eilen ryhmätunnilla meninkin sitten Purtsilla. Tunnin piti sijainen, koska oma opemme Tanja oli tän viikon koulussa. Mentiin maapuomijuttuja, jotka suju oikeestaan aika hyvin: laukassa osu paikat hyvin ja ravissa tultiin tahdikkaasti. Pidemmillä laukkapätkillä alko heppa kumminkin vähän juosta, olis pitäny laittaa se enemmän töihin. Huomenna kumminkin onneks vielä tunti ennen kisoja niin pääsen ehkä vielä hieman enemmän jyvälle ponin nappuloista.

Tässä vielä Purre ja Purren ihana aurinkohuppu:

Uudesta kisahepasta huolimatta jänskättää eniten se, että ajan ensimmäistä kertaa itse traikkua hevosten kanssa (ellei lasketa pientä pätkää laitsatietä). Sain nimittäin joulukuussa vihdoinkin suoritettua BE-ajokorttini loppuun. Onneksi reitti on simppeli ja keli näillä näkymin ihan fine.

Fingers crossed!

Suunnitelmissa ollut ensi sunnuntaille kauden ensimmäiset estekisat, mutta pitääpi seurailla miten niiden kanssa käy. Kääpiö, eli keltainen esteponi, oli tänään hieman ep junnutunnilla, jonka pidin.. Mutta eiköhän tää tästä taas suttaannu. Tarkotuksena olis siis suunnata Alaspäähän Essin kanssa. Tässä pari kuvaa viime keväältä samasta paikasta (Kään ekat ulkopuoliset kisat!). Kääpiöstä kerron myöhemmin lisää.

Eilen laitoin tilaukseen kisaloimenkin, jonka tosin kestää pari viikkoa tulla. Ihan basichän toi on, mutta kiva saada siisti loimi mukaan kisareissuille (+ sopii meidän väreihin!)

Every beginning...

Heppatytölle uuden kisakauden alku tarkoittaa suuren suurta motivaatiota, mikä minutkin nyt sai (jälleen kerran) innostumaan bloggailusta. Tallilla, jolla käyn, aloitettiin nyt pienimuotoinen valmennuspiiri ja blogini tuleekin keksittymään pitkälti projektin etenemiseen: treenaamiseen ja kilpailuihin.

Tiedossa aikataulusotaa kirjoitusten ja jatko-opiskelupaikkojen merkeissä sekä hevoselämää tallin arkirutiineista seura- ja aluetason kilpailuihin. Omaa hevosta ei löydy, mutta kilpailen melko aktiivisesti ja "vapaasti" ratsastuskoulun hevosilla.